Kuulemma jossain kirkkokunnassa ilmeisesti Suomessa voivat "papit" kokea merkityksettömyyden tunnetta työssä.
Tässä kirkossa "papit" kastavat pikkulapsia.
Ja artikkelissa sanotaan, että kun vanhemmat tuovat lapsensa kastettaviksi, niin he eivät välttämättä ole ollenkaan kiinnostuneita itse asiasta vaan ihan muista asioista. He haluavat vain rituaalin olevan pian ohi.
Myöskin kastettavien lasten "kummit" saattavat olla huonossa kunnossa kastetilaisuudessa, koska ovat olleet kunnolla viihteellä edellisenä iltana.
Onhan tuossa syytä kokea merkitsemättömyyden tunnetta, mutta olen keksinyt siihen ratkaisun.
Mistä kirkkokunnasta mahtaa tässä ollakaan kysymys, niin mielestäni on koko kirkkokunnan asia reagoida kunnolla "pappiensa" merkityksettömyyden tunteeseen työssä.
Kirkkokunnan edustaja voisi vanhempien tilatessa lapselleen kastetta kuulustella nämä kunnolla. Kirkkokunnan työntekijän tulee ottaa vanhemmista selvää, että ymmärtävätkö nämä, mistä kasteessa on kysymys ja ottavatko nämä kasteeseen liittyvän teologian tosissaan. Jos vanhemmat eivät selviäisi kuulustelusta kunnialla, niin kastetta pitäisi lykätä hamaan tulevaisuuteen.
Myöhemmin pidettäisiin sitten uusi kuulustelu.
Lasten kummien – uskoisin, että näiden tulee pitää huolta lasten kristillisestä kasvatuksesta – tulisi myös saada "päästötodistus" kirkolta ennen kuin heidät voi päästää kummeiksi.
Ja on aivan selvää, että kummiksi valittu ei kunnioita kasteen merkitystä, jos tulee hirveässä krapulassa kastetilaisuuteen.
