Elias Lönnrot (1802-1884) oli todellinen moniosaaja. Wikipedia osaa kertoa hänestä minua paremmin:
Hän oli Suomen kansalliseepoksen Kalevalan sekä Kantelettaren kokoaja, tiedemies, filosofi, muusikko, runoilija, kirjailija, toimittaja, kielentutkija, keksijä, lääkäri sekä suomalaisen kasvitieteen
uranuurtaja. Lönnrot oli suomen kielen uudistaja, useiden sanakirjojen
toimittaja ja ensimmäisen suomenkielisen aikakauslehden kustantaja sekä
toimittaja. Hän julkaisi useita kansaa valistaneita terveys- ja
tiedejulkaisuja. Lisäksi hän suomensi useita virsiä.
Poistin siteerauksesta mentaalihygieenisistä syistä useita linkkejä.
Lönnrot keksi tehdä matkoja suomenheimoisten ihmisten parissa. Hän keräsi niillä oletettua muinaisuutta käsitteleviä runoja. Retket ulottuivat silloisesta Itä-Suomesta myös tullirajan toiselle puolelle eli ydin-Venäjään vähän paremmin kuuluneille alueille.
Suomen kansalliseepokseksi muodostuva Kalewala (eli Kalevala) ilmestyi vuosina 1835-1836. Mies jatkoi keräysmatkojaan, ja niinpä Kanteletar
ilmestyi jo lyhyen ajan kuluttua vuonna 1840. Kalevalan toinen, täydennetty painos,
ilmestyi jo vuonna 1849. Siihen sisältyi myös muiden ihmisten keräämää aineistoa.
Kouluopetuksessa ja käännöksissä on käytetty ja käytetään edelleen jälkimmäistä versiota.
Lönnrot voimakkaasti toimitti wanhoista runoista kokonaisen yhtenäisehkön teoksen.
Mitä tulee ylempänä siteeraamassani Wikipedian kohdassa mainittuun ensimmäiseen suomenkieliseen aikakauslehteen, niin kyseessä oli lehti nimeltään Mehiläinen, ja sitä painettiin aluksi Oulussa vuosina 1836-1837 ja sen jälkeen Helsingissä vuosina 1839-1840.
Kalevala teki myöhemmin voimakkaan vaikutuksen englantilaiseen kielitieteilijään John Ronald Reuel Tolkieniin (1892-1973). Tolkienia kiinnosti suomen kielen vokaalivoittoinen ääntäminen, ja hän alkoi kehittää pitkälti sen pohjalle perustuvaa uutta kieltä, josta tuli myöhemmin hänen kirjojensa suurhaltiakieli quenya. Quenya on ilmeisesti ensimmäinen miehen kehittämistä keinotekoisista fantasiakielistä.
Quenyan kehittämisen aikoihin Tolkien oli alkanut myös kehitellä omaa tarumaailmaansa ja mytologiaansa. Jonka tulos on mm. Taru sormusten herrasta, paksu, vetävä ja samalla varsin omaperäinen romaani, jossa käytetään miehen kehittämiä kieliä.
Quenyan kieli on saanut suomen lisäksi vaikutteita myös latinasta ja kreikan kielestä.
On lisäksi sanottava, että Tolkienin haltiakielille ominainen piirre on, että ne luotiin alusta alkaen historiallisen kielitieteen periaatteita hyödyntäen.
Helsingissä Lönnrotinkadulla Kampin kaupunginosassa sijaitsee muuten Elias Lönnrotin patsas. Sitä oli kuulemma äskettäin töhritty punaisella maalilla. Töhrintään oli kuulunut myös se, että maalilla oli saatu aikaan patsaan jalustaan suuraakkosilla kirjoitettu teksti "kolonialisti" .
Taiteenvihaajavandaaleiksi oli ilmoittautunut anonyymisti toimiva poppoo aktivisteja, joka on ilmoittanut olevansa karjalaisaktivistiryhmä.
Uskon, että ryhmään kuuluvat eivät uskalla ilmoittautua poliisille omilla nimillään ja kasvoillaan. Koska he ovat pelkureita. Pyörrän toki ilkeät sanani heti, jos he eivät olekaan sellaisia.
Mitä tulee syytökseen Lönnrötin kolonialistisuudesta, niin kerron siihen liittyen jotain Suomen kansan ja suomen kielen alkuhistoriasta.
Suomen kielen esimuoto saapui mitä luultavimmin jo ennen Jeesus Nasaretilaisen syntymää meritse Lounais-Suomeen nykyisen Viron alueelta muuttaneiden siirtolaisten mukana. Alueella ei välttämättä siihen aikaan elänyt saamelaisia, joiden kieli oli aikaisemmin syrjäyttänyt Etelä-Suomessa aiemmin puhutut kielet ja kielikunnat. Lounais-Suomesta suomen kielen esimuoto alkoi levitä itään, jossa se kyllä syrjäytti aikaa myöten saamen kielen. Varhaisen suomen kielen puhujien kulttuurissa oli ilmeisesti jotain sellaista vetovoimaa, että se sai saamenkielen puhujat vaihtamaan kielensä toiseen.
Myöhemmin suomen kieli saapui Suomenniemelle uudestaan kaakosta Karjalan kautta.
Saamen kieli hävisi pikku hiljaa Etelä-Suomesta, mutta sen käyttö levisi sitten Pohjois-Suomeen, jossa se syrjäytti aikaisemmin puhutut kielet ja kielikunnat.
Karjalan murre on suomen kielen muoto, ja Elias Lönnröt oli suomalainen. Käsitys siitä, että Venäjän Karjalassa puhuttu karjalan kieli on eri kieli kuin suomen kieli, on poliittinen, vaikka toki sellaisen kannan muodostamiseen on ihmisillä oikeus. Ilman kielten standardisointeja kyseessä olisi vain kielen jatkumo eri murteineen.
Tässä tekstissäni mainittujen "karjalaisaktivistien" olisi paras lähteä turmelemaan Putinin, kolonialisti nro ykkösen, patsaita Venäjälle. Mutta minä kyllä ymmärrän, että heillä ei ole kiinnostusta siihen.
Lisäksi minä haluaisin sanoa, että minusta ei-eurooppalaisten kansojen edustajien ei pitäisi ollenkaan käyttää modernia tiedettä, koska sellainen on kulttuurista omimista.