Kuulemma Afrikan maita koskeva negatiivinen mediakuvasto johtaa siihen, että maanosaan investoimisen riski kuvitellaan todellisuutta suuremmaksi. Tämä taas nostaa maiden lainakorkoja.
Toisaalta negatiivisen madiakuvaston luulisi hyödyttävän Afrikan maita tuottamalla niille lisää kehitysapua.
Joten voinemme todeta, ettei asia ole tyystin muistavalkoinen.
Viikko sitten sunnuntaina 29.12.2024 Yhdysvaltain entinen presidentti Jimmy Carter (s. 1.10.1924) – virassa 20.1.1977 - 20.1.1981 – oli kuulemma kuollut. Niin se käy. Huolimatta monista asiaan liittyvistä asianhaaroista mies tuli hankkineeksi näin maansa pisimmän eliniän saavuttaneen presidentin arvonimen. Sata vuotta, onhan se jonkinlaista. Saattaa olla hänen tärkein saavutuksensa.
Jimmy Carter tunnettiin "ihmisoikeuspresidenttinä". Johonkin Persian viimeiseen shaahiin taikka Iranin islamilaisen tasavallan ensimmäiseen johtajaan verrattuna hän oli varmastikin mukava mies poliittiseksi johtajaksi.
Toki mies maansa johtajana toimiessaan ansioitui merkittävässä määrin ihmisoikeuksien ajajana ja vähän muissakin kysymyksissä. Näistä kaikista asioista voi lukea Jimmy Carteria koskevasta Wikipedian artikkelista. Ja kurjemmistakin asioista, joihin hän oli syyllistynyt.
Maanantaina 20. tammikuuta tänä Jeesuksen vuonna 2024 virkansa jättävä Yhdysvaltain nykyinen presidentti Joe Biden on joutunut tai päässyt vastaamaan äskettäin eli viikko sitten kysymykseen, että minkälaista oppia hänen seuraajansa Donald Trump voisi ottaa presidentti Jimmy Carterin esimerkistä.
"Säädyllisyyttä. Säädyllisyyttä. Säädyllisyyttä. Kaikki ansaitsevat mahdollisuuden. Kaikki", Biden sanoi.
"Voitteko kuvitella Jimmy Carterin näkevän jonkun, joka tarvitsee jotakin, ja vain kävelevän ohi? Voitteko kuvitella Jimmy Carterin kommentoivan jollekin sitä, miltä hän näyttää tai miten hän puhuu? Minä en voi", Biden sanoi.
No tuossa vaiheessa presidentti Carter oli jo kuollut.
Bidenin mukaan yksi niistä syistä, miksi muu maailma luottaa "Yhdysvaltojen esimerkkiin", on se, että "olemme esitelleet arvomme avoimesti ja sanoneet uskovamme niihin".
Sanat ovat halpoja. Teot ratkaisevat. Siteeraan saksalaista evankelista teologia Dietrich Bonhoefferia (1906-1945): "Yksin teoissa on vapaus".
Yhdysvallat on viime aikoihin asti ollut avoimesti Saudi-Arabian raa'an keskiaikaisesti ja yksinvaltaisesti hallitun teokratian puolella, koska maa on "liittolainen". Että sellaisia arvoja!
Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskuksen SASK:n sivuilla muuten lausutaan tuosta maasta tähän tapaan:
Saudi-Arabia on tunnettu karmeasta ihmisoikeustilanteesta: teloituksista, kidutuksesta, näytösoikeudenkäynneistä, naisten ja tyttöjen oikeuksien puuttumisesta, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen sorrosta ja sosiaalisesta eriarvoisuudesta. Näiden ohella myös siirtotyöntekijöiden asema Saudi-Arabiassa on järkyttävän huono.
Olen samaa mieltä presidentti Bidenin kanssa siitä, että poliitikkojen sanojen tulee vastata tekoja. Yhdysvalloissa varsinkin saattaa olla maan johtavilla henkilöillä runsaasti petrattavaa vielä asiassa. Ja Bidenin rajoitettua muistikapasiteettia saattaa selittää hänen seniiliytensä.
Jos puhun lopuksi vielä lisää presidentti Carterista....
Miestä on ilmeisesti syystä syytetty poliittisesta ja sotilaallisesta tuesta Indonesian hallitukselle Itä-Timorin miehityksen ja kansanmurhan aikana, jolloin kolmasosa Itä-Timorin väestöstä kuoli.
Presidentti Carter myöskin piti yllä erinomaisia suhteita Iranin shaahiin ja tämän veriseen hallintoon, jota Yhdysvaltain avokätisen tuen ansiosta seurasi sitten vuonna 1979 shiialaisislamilainen vallankumous, joka merkitsi pitkää lisäkautta Iranin veristen ja epädemokraattisten antiliberaalien hallintojen ajalle. Onneksi sentään iranilaiset ovat jossain syvällä sisimmässään vanha sivistyskansa, ja enemmistö iranilaisista ei tätä nykyä edes kannata islamilaista hallintoa.
Mies on myöskin syyllistynyt Nicaraguaa aikoinaan hallinneiden sandinistien hallinnon vastaisen raa'ahkon aseellisen vastarintaliikkeen tukemiseen. Sandinisteja saattoi tosin pitää suhteellisen vasemmistolaisina sosialidemokraatteina, mutta heidän valtakautensa aikana maan parlamentissa oli sentään useita puolueita, joista yksi, varsin pieni kannatukseltaan, oli paikallinen kommunistinen puolue. Suomessa kommunistisen puolueen kannatus oli siihen aikaan ollut taatusti tuota isompi.
Koska Yhdysvallat tällä tavalla oli painostanut nicaragualaisia "valitsemaan" "oikean" poliittisen mielipiteen, on sandinisteista muodostunut sittemmin Nicaraguassa melko kovakätisesti hallitseva vasemmistopopulistinen puolue, joka on kuitenkin jossain määrin jakanut vallan paikallisen "liberaalisen" puolueen kanssa. Kun ei Yhdysvalloille kerran kelvannut monipuoluedemokratia Nicaraguassa, niin ollaan sitten kaksipuoluedemokratiassa, kuten Yhdysvalloissa, ja vähän "värikkäämmässä" sellaisessa, vielä. Itse nimittäisin tuollaista mallia "ohjatuksi demokratiaksi". Sellaisessa on jo etukäteen päätetty, kuka voittaa ja kuka häviää vaaleissa. Meksikossa oli ennen Neuvostoliiton romahdusta ollut myös samanlainen poliittinen järjestelmä käytössä.
Ei kovin säädyllistä presidentti Carterilta eikä Yhdysvalloilta, minusta. Tekopyhyys ei kaunista edes poliitikkoja.
