Jokunen kuukausi sitten Yhdysvaltain nykyinen presidentti Donald Trump oli aloittanut aseellisen hyökkäyksen Iranin kimppuun. Melko lailla ilmasta käsin, mutta silti.
Hyökkäys alkoi ilman sodanjulistusta. Eikä presidentti ollut myöskään konsultoinut maansa liittolaisia ja ystäviä asiasta. Eikä Trump lähimpine avustajineen ollut ilmeisesti edes kuunnellut asiantuntijoita ennen hyökkäykseen ryhtymistä. Mahdollisesti he ovat vain kovakorvaisia, mutta silti.
Iran suhteellisen halvoilla välineillä kykeni lopettamaan 20 % maailman öljynkuljetuksista sulkemalla yksinkertaisesti Hormuzinsalmen.
Eikä siinä vielä kaikki. Yhdysvallat taas on paiskonut Iranin asevoimia ja johtotehtävissä olleita kalliilla välineillä, joista tulee ennen pitkää pulaa.
Iran on ollut vuonna 1979 tapahtuneesta islamilaisesta vallankumouksesta lähtien islamilainen valtio. Tämä tarkoittaa sitä, että kun aikaisempi sortohallinto shaaheineen joutui lopettamaan vallassaolon, niin Iranissa ottivat vallan shiialaisislamilaisen teokratian kannattajat. Tämä merkitsi uuden, ja jossain määrin uudenlaisen, sorron ajan alkamista.
Iranin islamilaisessa tasavallassa järjestelmän perusteisiin kuuluu se, että muslimeilla on poliittinen valta käsissään, ja näiden muslimeiden oikeaoppisuutta taas vahtii islamilainen papisto.
Muslimien pyhien tuntojen loukkaaminen on maassa lailla kielletty. Tämä merkitsee sitä, että myös islamin jättäminen on lailla kielletty. Ilmeisesti Iranin vallanpitäjät eivät ole kauheasti luottaneet islamin luontaiseen vetovoimaan.
Israel toki on nyt ollut mukana Yhdysvaltain hyökkäyksessä, mutta toisaalta Iranin islamilainen tasavalta on kohdistanut väkivaltaa Israelin asukkaisiin bulvaanien kautta jatkuvasti viimeksi kuluneiden vuosikymmenien aikana, joten ei ihme, että pinna on hiukan kiristynyt. Antisemitismi on kauhea tauti.
Nykyään vähemmistö Iranin kansalaisista pitää enää itseään muslimeina. Ja ilmeisesti vielä pienempi osuus väestöstä kannattaa Iranin islamilaisen tasavallan islamilaista yhteiskuntajärjestelmää.
Siksi ei ole ihme, että monet iranilaiset niin maassa kuin maansa ulkopuolella olivat juhlineet tietoja Yhdysvaltain ja Israelin iskuista maansa sortohallinnon edustajiin.
Tämä juhlinta saattaa tosin jäädä lyhyeen, koska Yhdysvallat, eli presidentti Trump, ei uskalla aloittaa laajamittaista maavoimien hyökkäystä Iranin mannermaalle. Ilman sitähän järjestelmä varsin todennäköisesti säilyy entisenlaisena maassa. Hallinto ja asevoimat, puhumattakaan vallankumousta vastustavasta "Vallankumouskaartista", ovat edelleen poliittisen islamin kannattajien käsissä Iranissa. Ja kurdit itkevät jälleen.
Jos Yhdysvallat ei pian saa aikaiseksi Iranin vanhan vallan kanssa aikaiseksi jonkinlaista edes hieman säällistä sopimusta, jonka avulla Trump hallintoineen voisi pelastaa jossain määrin kasvonsa, niin hänen on pakko panostaa Yhdysvaltain paikalla olevia voimavaroja Qeshmin saaren haltuunottamiseksi. Saari hallitsee Hormuzinsalmen kapeinta kohtaa, mutta saari on puolustettu ja linnoitettu.
Miinanraivausta taas ei kannata aloittaa ennen kuin Iranin välineiden uhka ilmasta on eliminoitu. Siviilitankkerien kapteenit ja miehistöt eivät halua ajaa suurilla laivoillaan väylää pitkin, jos tuhoutumisen uhka on alueella edes "kohtuullinen".
Mutta mennään sitten mukavampien asioiden pariin.
Vaikka tästä näyttää kehkeytyneen uusi öljykriisi, ensimmäisen kerran sitten 1970-luvun, niin luottoluokituslaitos Scope Ratingsin arvion mukaan sodan pitkittyminen voi kuulemma uhata lentopolttoaineen saatavuutta.
"Paljon riippuu sopimustoimittajien luotettavuudesta, putkiston kunnosta ja siitä, kuinka paljon polttoainetta on ennestään varastossa", on lausunut Scope Ratingsin johtaja Michel Bove analyysissaan.
Ennen pitkäähän tuossa käy huonosti. Eli maailman kannalta hyvin. Kun kaiken maailman lentosukkuloijat eivät pääse enää entiseen tapaan tuhlaamaan hyvää polttoainetta pitkille lennoille päästäkseen jonnekin, mihin heidän ei tarvitsisi ollenkaan päästä.
Ihmisillä on muka aina jokin tärkeä syy päästä lentokoneella ulkomaille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti