Aikaisemmin Ranskan muukalaislegioonassa ja lähiaikoina Ukrainan puolustusssodassa palvellut suomalainen ammattisotilas Aleksi Lysander oli kuulemma joutunut lepositeisiin, kun oli yrittänyt mielenterveysasiantuntijalle sanoittaa sotakokemuksiaan.
Kyseessä on kyllä eräänlainen ymmärrettävä erehdys, kun suomalaisia tuoreita sotaveteraaneja ei ole olemassa kovin montaa.
Lysander kuuluttaa parempia palveluita tuoreille suomalaisille sotaveteraaneille. Mies kertoo kärsivänsä itsekin traumaperäisestä stressihäiriöstä. Ongelman tässä voi kyllä muodostaa se, että Lysander ei ole sotinut Suomen asevoimissa, vaan Ranskan ja Ukrainan, vaikka Ukrainan puolustamisen voi katsoakin tavallaan satavan Suomen puolustamisen laariin.
Lysander uskoo, että tukea voisi alkaa ilmaantua, jos esim. seuraava tasavallan presidentti ottaisi asian esille.
Luulisi kuitenkin, että ainakin jotkut suomalaiset rauhanturvaajat olisivat saaneet isänmaaltaan edes jonkinlaista tukea, vaikka rauhanturvaamis- ja kriisinhallintaoperaatioissa mukana olleille sotilaille ei ole kyllä vieläkään myönnetty statusta sotaveteraaneina. Yksi wanhoista kavereistani on kolmeen otteeseen palvellut rauhanturvaajana. Ja hän on sanonut, että se on siinä määrin rankkaa hommaa, että niissä hommissa joko tulee uskoon tai alkoholisoituu.
Lisäksi ovat olemassa tietenkin nk. yleiset syyt eli se, että tuoreiden sotaveteraanien kuntouttaminen maksaa riihikuivaa rahaa, ja veronmaksajien rahoista menee nykyään jo paljon monikulttuurisuuden ylläpitoon ja edesauttamiseen. Sille taas ei katsota voivan antaa hintalappua, vaan piikki on auki aina taivaisiin asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti