tiistai 18. kesäkuuta 2019

Päivi Räsänen on kritisoinut voimakkaasti "kirkon" päätöstä ryhtyä SETA:n Helsinki Priden 2019 kumppaniksi

Uutisessa kerrotaan, että Päivi Räsänen on kritisoinut voimakkaasti "kirkon" päätöstä ryhtyä SETA:n (entinen Seksuaalinen tasavertaisuus) Helsinki Priden 2019 kumppaniksi.

En nyt tiedä, mistä kirkkokunnasta mahtaa olla kysymys, mutta Päivi Räsänen on siis kysynyt Twitter-miniblogipalvelussa näin:
Miten kirkon oppiperusta sopii yhteen sen kanssa, että häpeä ja synti nostetaan ylpeyden aiheeksi?
Itse vastaisin kysymykseen siten, että riippuu ihan uskonsuunnasta, miten se käsittää sellaiset kysymykset kuin häpeä ja synti.

Kristillisten uskonsuuntienkin oppikappaleet ovat muuttuneet aikojen saatossa. Esim. 1500-luvulla jKr. kristityt melko laajalti olivat sitä mieltä, että kirkko saa ja sen pitää pakottaa ei-uskovaiset ja harhaoppiset oikealle tielle eli oikeaan uskoon. Ja esim. vuonna 1820 tavalliset yhdysvaltalaiset kristityt eivät pitäneet neekeriorjuutta mitenkään pahana asiana. Yhdysvaltalaisista kirkkokunnista taisivat ainoastaan kveekarit silloin selkeästi vastustaa orjuutta. Olihan Raamatun patriarkoilla ollut orjia eikä apostoli Paavali ollut sanonut mitään orjuutta vastaan. Samoihin aikoihin tavalliset kristityt ympäri maailman olivat sitä mieltä, että jos joillakin, niin korkeintaan miehillä tuli olla äänioikeus (tapauksesta riippuen, sillä miesten äänioikeus ei ollut vielä tullut yleiseksi tavaksi kaikissa kristinuskoisissa maissa).

2 kommenttia:

  1. Ei orjuus ole mikään kristillinen opinkappale. Orjuutta on esiintynyt melkein kaikissa yhteiskunnissa sinä aikana, kun kristinusko on ollut, mutta jos niiden välille jotain suhdetta hakee, se on tämä: orjuuden lakkauttaminen tapahtui nimenomaan kristinuskon vaikutuksesta. Myös Pohjois-Amerikassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varhaisina aikoina kristillisen kirkon piirissä arvostettiin orjien elämää suhteellisen paljon, koska suuri osa kirkon jäsenistä oli orjia. Orjan vapauttamista saatettiin pitää myös hyvänä tekona.

      Mutta tyypillisesti kristityt saattoivat pitää ennen 1800-lukua orjia ja pitivätkin, kunhan nämä eivät olleet kristittyjä. Yhdysvalloissa sitten tilanne muuttui joksikin aikaa sellaiseksi, että myös kristittyjä saattoi pitää orjina, kunhan nämä olivat neekereitä.

      Orjuus toki oli suhteellisen harvinaista kristityissä maissa ja alueilla noin yleensä ottaen, verrattuna vaikka islamin valtapiiriin. Maaorjuus puolestaan oli melko tavanomainen ilmiö kristityissä maissa pitkään.

      Välttämättä orjuusinstituutiolla ei ollut menneinä vuosisatoina kirkollista suoraa tukea, mutta Raamattu ei toisaalta mitenkään ajanut orjuutta pois. Ei ainakaan suoraan. Koska on vaikea perustella sitä, miksi Raamatussa oikeauskoiset pitivät orjia, mutta kristityt eivät sitten saisikaan pitää niitä.

      Olen kyllä sitä mieltä, että Raamatussa on sellainen virhe, että siellä ei missään suoraan tuomita orjuutta. Tai vaihtoehtoisesti olisi pitänyt kehittää jo varhain jonkinlainen juutalaisten Talmudia vastaava kirjoituskokoelma, jossa se olisi tuomittu.

      Tietyt arvostukset, joita Uudessa testamentissa tuodaan esille, voivat silti vaikuttaa siihen suuntaan, että orjuutta pidetään epäsopivana kristitylle. Latinalaisessa Amerikassa usein Katolisen kirkon papit yrittivät suojella intiaaneja orjuuttamiselta. Eikä kristitty Espanjan hallitsijakaan aina suhtautunut moiseen touhuun suopeasti.

      Orjuus lopetettiin Euroopassa ennen kaikkea sen vuoksi, että se ei ollut taloudellisesti enää niin tuottavaa kuin oli ollut ennen. Ilman tätä kristittyjen ihmisystävien olisi ollut vaikea ajaa orjuuden lakkauttamista.

      Mutta kiitos lukijakommentista. Aina en meinaa muistaa, että tätä(kin) luetaan.

      Poista